Hakka Greenit tositestissä.

Tienteko poikkeaa paljonlaisesti Suomen ja Venäjän välillä. Suomen eduksi, vaikka katsotaan minkälaisten lasien läpi.

Open Zafiran uudenuutukaiset Nokia Hakka Greenit joutuivat taannoisella puolentoista viikon mittaisella Vanhaan Sallaan suuntautuneella kalareissulla tositestiin. Venäläiset tientekijät ovat jatkamassa Alakurtin ja Suomen rajan välistä asfalttiosuutta viidellä kilometrillä Alakurtista Suomeen päin. Tielle oli levitetty harmaata kiviainesta, jonka raekoko on jotain aivan muuta, mitä Suomessa käytetään: nyrkinkokoisesta peukalonpään kokoiseen. Ja satavarmasti teräväreunaisia. Ja koko tien leveydeltä, eli pakko oli sen päällä ajaa.

Nopeusrajoitus oli 30 kilometriä tunnissa, eikä siinä kukaan täysipäinen kovempaa olisi ajanut missään tapauksessa. Neljän raavaan äijän lastissa tavaroineen Greenit saivat tieosuudella varmasti enemmän kiveniskemiä, mitä Suomen teillä ikinä mahdollista on. Hyvin kuitenkin kestivät, vaikka epäileviä tuomaita oli auto täynnä. Hyvää säkää Opelin ehjänä pysymisen lisäksi sekin, että kaksi maasturia raskaine perävaunuineen säilyivät renkailtaan ehjinä myös.

Kuvista voi päätellä, millaisen testiradan saa yleiselle tielle Venäjällä järjestää…

Menomatkalla Juhannusaattona “murske” oli juuri levitetty tielle. Paluupäivänä 3.7.2012 oli mursketta pakkaamassa yksi tiejyrä, joka oli ehtinyt pakkaamaan murskeen puoli-inhimilliseen muotoon, mutta vasta puolen kilometrin matkalta. Hiemen vaikutteli siltä, että lähiviikkoina saatetaan viimeiseksi kerrokseksi tielle levittää sikäläistä asfalttia, vai millä nimellä lie siellä kulkenee.

Samaisen puolentoista viikon lomareissumme aikana olivat suomipojat päällystäneet uudelleen Kelloselän ja Sallan kirkonkylän välisen 20 kilometrin tiepätkän nykyisellä sujuvalla menetelmällä, jolla ajorata säilyy ajokuntoisena ainakin puolikkaan osalta. Jos olemme jossain asiassa Venäjää jäljessä, niin tienteossa olemme vaaksan, jos ei parikin heitä edellä…