Pieni otanta liikenneraivosta…

Pidellyt pienoista moraalista krapulaa kun pari viikonloppua on vierähtänyt tässä Pristinan tuntumassa ilman että on tullut irroittaudutua mihinkään maan rajojen ulkopuolelle viikonlopun ajaksi. Tämä nyt on ollut osittain pakon sanelemaa kun operaation uudellen avattujen raja-asemien tukemisen myötä tässä on saatu hallinnon puolellakin olla viikonloppuja työpäivystyksessä.

Jospa jospa ensi viikonloppuna taas jonnekin. Tällä hetkellä painiskellaan vaihtoehtojen “Bulgariaan kylpylään” taikka “Montenegroon muuten vaan” kanssa. Kreikan tilanteesta kun ei ota mitään selvää, taitaa olla parempi ettei tule koitettua pääseekö rajojen yli ja jos pääsee – pääseekö takaisin. Skopjessakin olisi taas paljon uutta nähtävää kun keskustan patsaiden pitäisi vihdoin olla valmiit.

Kävin tuossa menneenä viikonloppuna kuitenkin sen verran Hakka Z SUV -renkaita liikuttamassa että pääsin tästä Pristinan keskustasta hyvää ystävääni Juhaa moikkaamaan Pejaan. Eihän se matkana ole paljoa, 80km mutta tien kunto huomioon ottaen sekä paikallinen ajokulttuurikerroin – siitä saadaan helposti moninverroin pidempi.

Tuossa alla on otteita kyseiseltä matkalta lyhyen videon muodossa. Taisipa olla sopivasti kotomaisessa mediassakin esillä aihe maantieraivo ja siitähän ne nämäkin yhteenkootut leikkeet omalta osaltaan kertovat. Aina pitää lähteä liian kiireellä matkaan. Harvoin taitavat muistaa nämä oman elämänsä Loebit että vaarallisilla ajoratkaisuillaan eivät vaaranna pelkästään omaa henkeä vaan myös kaikkien ympärillään olevien yhtä lailla.

Palatessa sattui jotain joka jäi valitettavasti taltioimatta videolle. Ajeleskelin aavistuksen kiertotietä takaisin kotiinpäin mennen Pristinan lentokentältä kohti Suomalaisten rauhanturvaajienkin myötä kotomaassa tunnettua Lipljanin kylää kohden kun edessäajava auto osuu johonkin tielle tippuneeseen nostaen ilmaan vaalean ison pölypilven. Siinä kun ei ollut kuitenkaan mahdottomia itselläni väliä edelläajaneeseen, tuli ajettua sen pölypilven lävitse ja mikäs muu kuin sementtisäkkihän se! Kiitos märän kelin niin kotipihassa tuli vietettyä tovi jos toinenkin huuhdellen ja liutotinpessen autoa.

Tanskalainen työkaveri kävi tervehtimässä joten sain tilaisuuden kertoa siinä pihalla renkaita potkiessa tarinan renkaiden takaa johon tuumasi ytimekkäästi “Nokian, ne on parhaat”. Mitäpä siihen voi enempää lisätä?