Savonlinna in my mind…

Piipahdinpa viime perjantaina taas kerran Savonlinnassa. On se ihmeellinen paikka. Pikkuinen kaupunki, mutta sen keskustan läpi ajamisessa kestää äkkiä semmoinen puolisen tuntia. Tai jos nostosilta on pystyssä, niin tunti.

Olen viimeiset 15 vuotta suhteellisen säännöllisesti, vähintään kerran kuussa, käynyt Savonlinnassa. Koko aikana sen kylän liikennejärjestelyt eivät ole toimineet pätkän vertaa. Liikennevalot elävät mielivaltaisesti täysin omaa elämäänsä ja ruuhkauttavat jo entisestäänkin tukkoiset väylät. Ei ole ollut kerta eikä kaksi, kun olen joutunut istumaan Mertalan risteyksen liikennevaloissa tyhjässä risteyksessä toistakymmentä minuuttia – ja lopulta ajanut punaisia päin, kun toivo valojen vaihtumisesta hiipui.

Kaverin kanssa vitsailimme, että siellä täytyy jossain olla joku valvomo, jossa pikku byrokraatti istuu valvontaruutujen ääressä ja varmistaa, että ruuhka saadaan syntymään. Eli “väännetääs jätkät taas punaset joka tolppaan, meinaa liikenne sujua!”

Nyttemmin on edistystä tapahtunut, kun Miekkoniemen risteys on tehty uusiksi, samoin Mertalan risteys. Ja liikennevalotkin ovat ruvenneet toimimaan! Kunhan uusi ohitustie valmistuu, niin liikenne todennäköisesti alkaa vihdoinkin sujua ihan mallikkaasti.

Mutta ihailla täytyy savonlinnalaista sielunmaisemaa. Sillä kylällä täytyy asua tosi kovahermoista porukkaa.