Voi pyhä yksinkertaisuus

Ihminen on kyllä outo olento. Tästä aiheesta voisi luennoida varmasti enemmänkin, mutta keskityn nyt ehkä vain yhteen, mieltäni juuri nyt painavaan yksityiskohtaan, eli asioiden priorisointiin.

Olen asustellut pari viikkoa hotellissa Suomen lapissa, ja tuon tuosta autoni viereen on parkkeerannut viininpunainen 1. korimallin Mondeo, joka vaikuttaa olevan kolottu vähän joka puolelta. En pitänyt asiaa mitenkään erikoisena, suoraan sanottuna ajattelin kyseessä olevan vain onnettoman kohtalon kokenut auto, joka on pyörähtänyt ties mistä syystä kerran-pari penkan puolelle. Tänään kuitenkin, sattumalta omaa autoani siivoillesani, tulin katsoneeksi auton sisään. Kaksi lasten turvaistuinta, leluja ja muuta sälää. Koska olin nähnyt aiemmin nuoren naisen ajelevan autolla, päättelin, että auto oli siis selvästikin lapsiperheen käytössä, mahdollisesti juurikin vaimon käytössä oleva kakkosauto, jolla viedään lapset hoitoon.

Samalla huomioni kiinnittyi auton renkaisiin. Voi ristus, sanoisi rakas vaimoni… ja katsokaa nyt tekin, rakkaat blogi-ihmiset, millaisilla kumeilla Suomen karuimmassa talvessa kuljetetaan pieniä viattomia lapsia, jäisillä ja polanteisilla teillä: Menin pienen lapsen isänä jonkinlaiseen säälin ja hirvittävän raivon sekaiseen tilaan, enkä tiennyt mitä tehdä. Hyvä ihminen minussa olisi halunnut auttaa, mutta koska minulla ei sattunut olemaan Hakkapeliitta 7 -kierrosta takaluukussa, en voinut sitäkään tehdä, joten päädyin kirjoittamaan tuulilasiin lapun, jossa kehotin auton omistajaa hankkimaan uudet renkaat, ihan vaikka vain lasten vuoksi. Itse olen ajellut nyt samoilla seuduilla pari viikkoa Hakkapeliitta seiskoilla, ja jos ja kun pito markkinoiden parhaillakin talvirenkailla on välillä kiikun kaakun, voin vain kuvitella, millaista on päästellä moisilla slikseillä.

Milloinkohan ihmiset ymmärtävät renkaiden merkityksen liikenneturvallisuudelle? Milloinkohan ne samat ihmiset ymmärtävät sen, että etenkin siihen vanhaan, ilman minkäänlaista ajonhallintaa varustettuun kakkosautoon, jolla lapset kuljetetaan hoitoon, pitäisi hankkia edes kunnolliset renkaat. Toivottavasti emme saa kohta lukea lehdestä, kuinka jälleen nuori äiti kahden pienen lapsensa kanssa on suistunut vastaantulijoiden kaistalle jäisellä tiellä.

Ja jos tämä ei ollut vielä riittävän dramaattista, kannattaa jokaisen lapsirakkaan googlettaa Lauri Tähkän “Pieni ihminen” -biisin sanat ja miettiä, miten maailman arvokkainta asiaa kuljettaa…