Voihan Zagreb ja Ivalo!

Meillä täällä Balkanilla on tiet olleet sulana ja ainakin lumesta kuivana jo jokusen viikon. Seudullahan tosin saadaan kyllä tiestö pidettyä märkänä ihan omasta takaa; tapana kun on aloittaa välittömästi puutarhaletkuttelu heti kun kelit edes jotenkuten antaa myöten. Tästä johtuen taikka tämän takia nyt kuitenkin kaikkien näiden vuosien jälkeen olen oppinut miten asfalttia kasvatetaan eli oppia ikä kaikki.

Kesärenkaat otti ja vaihtui alle ja siitä johtuen pitäisi tästä lähteä heti kun työaika päättyy antamaan moottoritietä kumeille eli nokka kohti Zagrebia. Koska kyseessä on toinen pidennetty viikonloppu putkeen (molemmat pääsiäiset), tässä on aikaa ajella seudulla nyt kolme päivää – katsotaan minne tie vie.

Kotomaassahan tulin tuossa kotva takaperin käymään kun arpaonni suosi ja valitsivat mukaan Ivaloon Jonin, Tanjan, Henkan ja Jonin jatkoksi. Olihan meillä ainakin hauskaa! Testiajojen aikaan tuli opittua kyllä varsin paljon noiden talvirenkaiden eroavaisuuksista ja täytyy sanoa että tuossa jossain aiemmassa postauksessani kehumani Hakkapeliitta R -kitkarenkaat pääsivät kyllä oikeuksiinsa lapinkin lumilla keilaväistökokeessa. Harmikseni sijainnistani johtuen en päässyt näkemään muutama ilta takaperin maikkarilla esitettyä teknaria jossa olivat testanneet miten keski-eurooppaan valmistetut kitkarenkaat eroavat pohjoisen renkaista. Eipä sillä, niiden testiyritysten pohjalta mitä suoralla koitettiin niille tehdä tiedän kyllä jo vastauksen eli itselläni on edessä kun jossain rakosessa tästä kotomaahan auton tuon, uusien suomikumien laitto talven teille.

Tulipa reissun aikana opittua että on olemassa kuskeja ja on olemassa Kuskeja. Testiajojen sivussa kun saatiin tuntumaa vängärin paikalta käsin mitä tuntuu Oikea Kuljettajan ohjastaessa katurakettia lapin jäisillä teillä ja järven jäillä. Tästä olen liittänyt alle videon katseltavaksi. Vähän pitkä näin näytöltä ihmeteltäväksi mutta kyydissä tuntui että aika lensi. Samoin kuin Auto(t). Harmillisesti kuvakulmia videoleikkeeseen on nyt vain tuohon saatu kaksi, toisen kameran muistikortti kun osasi taas sopivasti sanoa sopparinsa irti kun sitä olisi eniten kaivannut…

Testiajojen yhtenä osana oli pyörittää pienellä radalla olikohan se VW Polo -ralliautoa. Puolustuksekseni täytyy sanoa että se KÄSIJARRUn käyttöni taisi olla hivenen liian reipasta sillä kisakierroksella eli ehkei musta sit taidakaan tulla sitä rallikuskia – viiva sen työn yli, ei ruksia eteen. Darn.

Mutta mutta, raporttia lisää vikonlopun aikana tuolta tien päältä. Nyt rengaspaineiden tarkastukseen ja sitä myötä baanalle. Hirmuna viikonloppua kaikille tasapuolisesti!